sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Öinen meri

Hiljaisuus


Uneton yö, meri ja pauhaava tuuli. Laituria keinuttavat aallot ja hiljaisuus meren yllä. Se paikka, missä tuntee itsensä niin pieneksi. Luonto näyttää voimiaan ja tuuli puhaltaa niin, että meinaa itse pudota laiturinnokasta. On hienoa nähdä, kuinka tuuli painaa merenpintaa niin, että tuon puuskan saattaa nähdä liikkuvan tumman veden pinnalla. Suoraan kohti, huimaa vauhtia tuleva tuulenpuuska, nostaa vesipisaroita tullessaan ja paiskautuu suoraan vasten kehoa. Valtavat voimat jylläävät merellä, eikä sitä tahdo ymmärtää todeksi. Kaikki huolet ja murheet, ovat tipotiessään, eikä huomisesta ole murhetta. Siinä saa vain olla ja antaa luonnon viedä mennessään aivan toisiin ajatuksiin.
Ympärillä tuntuu tapahtuvan niin valtavan uskomattomia asioita, että kaikki ajatukset hiljenevät. Tuulen tuiverrus ja aaltojen kohina, ovat ainoat äänet ympärillä, eikä kukaan ole keskeyttämässä tuota rauhallisuutta sisimmässä. Tunti vaihtuu toiseen, eikä ole kiire minnekkään. On vain tuuli, meri ja hiljaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti