Omat kokemukset
Sain ensimmäisen migreenikotaukseni, kun olin kolmevuotias. Muistan sen, kuin eilisen. Olimme matkalla mummulaan, kun päätäni alkoi särkeä ja oksensin autossa. Mummulaan päästyämme kipu oli niin voimakas, että vain itkin. Äiti ja mamma veivät minut pimeään huoneeseen. He laittoivat kylmiä liinoja pääni päälle ja yrittivät rauhoitella minua, että saisin nukuttua. Muistan kuinka koko kehoni oli tulikuuma ja mikään asento ei tuntunut hyvältä. Viimein kun nukahdin, alkoi oireet helpottaa ja kohtaus meni ohi.Vaikka olen sairastanut migreeniä melkein koko ikäni, koen ettei sitä ole hoidettu koskaan kunnolla. Viime vuoden puolella taisi olla ensimmäinen kerta, kun olen käynyt neurologian poliklinikalla. Enkä koe vieläkään saavani sellaista hoitoa, mitä tarvitsisin tähän vaivaan.
Migreenikohtaukseni ovat muuttuneet todella paljo vuosien varrella.On ollut aikoja, kun ei ole ollut migreenejä lainkaan ja vastaavasti taas toisin päin todella paljon. Nyt viimeiset kaksi vuotta olen kärsinyt jatkuvasta päänsärystä. Migreenini on kroonistunut, ja pahimmillaan päänsäryt kestävät yli 13 päivää putkeen. Ennen sain todella voimakkaita migreenikohtauksia harvemmin, kun taas nyt pää on jatkuvasti kipeä, eikä kipu yleensä pahenee todella voimakkaaksi. Jos kuitenkin kipu voimistuu mahdottomaksi, on minun turvauduttava terveyskeskukseen ja mentävä tiputukseen. Tämäkään ei silti poista kipua täysin, mutta olo helpottuu huomattavasti.
Migreenin hoitoon on kohdallani kokeiltu kaikkea mahdollista. Täsmälääkkeet, estolääkkeet, triptaanit ja tulehduskipulääkkeet, eikä näistä ole ollut mitään hyötyä. Viimeisimpänä on kokeiltu Botoxia, mutta sekään ei ole kohdallani tuonut helpotusta. Edellisen pistoskerran jälkeen sain kaupan päälle niska ja hartiaseudun todella kipeäksi, kun lihakset menivät jumiin. Eikä asialle voi tehdä muuta, kuin odottaa että botoxin vaikutus häviää. Kun päätä särkee jatkuvasti ja kivun voimakkuus vaihtelee, olen turvautunut puhelimen sovellukseen (migreenipäiväkirja). On helpompaa näyttää lääkärille mustaa valkoisella, kuin yrittää ulkoa muistella, minä päivänä päätä on särkenyt ja kuinka paljon.
Ennen minulla oli selkeä aura oire (harmaa "kalvo" oikeassa silmässä) ennen migreenikohtausta, mutta nykyään tämä oire vie kohtauksen voimistuessa näön toisesta silmästäni. Äänet, valo ja hajut ovat minulle joskus liikaa ja keskittyminen on vaikeaa. Nukahtaminen on kohtauksen aikana miltein mahdotonta ja on vaikea läytää hyvää asentoa. Sängyssä pyöriminen ei helpota kipua, mutta kun saa unen päästä kiinni kohtaus yleensä helpottuu. Jatkuvan päänsäryn kanssa eläminen ei ole helppoa. Oma mieli tekee joskut kepposiaan ja sitä tulee ajateltua kaikenlaisia pelottavia ajatuksia, että mitäs jos se ei olekkaan vain migreeniä.
Ystäväni kysyi minulta, että kuinka minä oikein kestän tämän kanssa ja turtuuko kipuun jollakin lailla. Voin henkilökohtaisella kokemuksella sanoa, ettei kipuun kyllä totu koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Migreeni on joskus todella lamauttava, kun et pysty tekemään mitään ja tunnet olosi todella avuttomaksi. Pienen päänsäryn kanssa pystyy vielä käymään töissä, mutta kun kipu menee tietyn rajan yli, ei sitä enää kykene toimimaan. Todella voimakkaan migreenikohtauksen ollessa päällä, työnteko on todella haastavaa. Et näe kunnolla, valot ovat liian kirkkaita ja ihmisten puhe ja muu melu soivat päässä, aivan kuin siellä olisi 100 päinen joukko mellakoimassa. Tässäkin toistuu se, ettei kipu aina näy ulospäin. Töissä ollessa, ei voi näyttää asiakkaalle, että tänään on huono päivä. Asiakkaat on palveltava hymyssä suin, vaikka kouinka tekisi mieli itkeä ja huutaa.
Kaikenkaikkiaan tämä migreeni on tällä hetkellä todella haastava. Se syö voimavarojani jatkuvasti ja vaikuttaa arkeeni päivittäin. En toivo päänsärkyä kenellekkään, sillä tiedän kuinka se syö ihmistä. Mielestäni jokainen migreeniä sairastava ihminen on supersankari. Kerta toisensa jälkeen, sitä selviytyy lamauttavasta kivusta ja kaikesta huolimatta elämä jatkuu.
(Seuraava teksti on migreeniyhdistyksen sivuilta)
https://migreeni.org/
Migreenikohtaus
Kaikkia migreenikohtausta aiheuttavia aivotapahtumia ei vielä tunneta. Migreenikohtaus alkaa kuitenkin sähkökemiallisella muutoksella aivorungossa, kun jokin kohtauksen laukaisija, esimerkiksi kirkas valo tai stressi tai ajastingeeni itsessään käynnistää migreenin.Aivorungon alueelta lähtevä kolmoishermo toimii sekä pään että kasvojen alueen tuntohermona ja verenkierron säätelijänä. Kolmoishermon vaikutus aivokalvojen valtimoiden seinämien pinnalla laukaisee migreenin. Hermopäätteet aktivoituvat ja kipuviestin välittyminen kipua aistiville aivoalueille alkaa. Samalla valtimot saattavat laajentua, joskin tämä on koko tapahtumaa ajatellen sivujuonne. Sykkivä särky on seurausta siitä, että herkistyneet kipupäätteet reagoivat valtimossa kulkevaan pulssiaaltoon.
Jos migreeniin liittyy aura, takaraivon alueella sijaitsevalta näköaivokuorelta lähtee eteenpäin leviävä sähköisen toiminnan aalto. Sen jäljiltä hermosolujen toiminta vaimenee ja verenkierto vähenee joksikin aikaa. Tämä häiriöaallon aktiivinen reuna-alue aiheuttaa ilmiön, jota sanotaan auraksi. Jos aalto ylittää näköaivokuoren, syntyy auran oireeksi näköaistimuksia, esimerkiksi sahalaita. Tuntoaivokuorelta tulee puolestaan pistelyä ja puutumista. Auran oireet muistuttavat niitä toimintoja, joita aallon ylittämä aivokuoren osa hallitsee.
Kohtauksien muoto voi vaihdella. Esimerkiksi stressi aiheuttaa toisenlaisen kohtauksen kuin kuukautiskiertoon liittyvä hormonitason vaihtelu. Migreenikohtauksen jälkeen aivorungon migreenialue palaa normaalitilaan ilman, että sinne tai muualle aivoihin olisi jäänyt mitään pysyviä merkkejä migreenistä.
Migreenikohtauksen alku
Kohtauksen voivat laukaista monenlaiset tekijät. Tavallisimpia ovat stressi, kuukautiskierron eri vaiheet, valot, hajut, sään vaihtelut, nälkä, alkoholi ja erilaiset ruoka-aineet. Kohtaus voidaan jakaa neljään osaan: ennakko-oireisiin, auraan, särkyvaiheeseen ja siihen liittyviin ilmiöihin sekä jälkioireisiin.Ennakko-oireet
Ennakko-oireita voivat olla mielialan vaihtelut, kognitiiviset muutokset, kuten ajattelun, tarkkaavuuden, sanojen löytämisen ja muistiin palauttamisen vaikeudet sekä makean himo, väsyminen tai haukottelu. Nämä oireet ilmestyvät jopa vuorokautta ennen kivun alkamista. Omat ennakko-oireet on hyvä oppia tunnistamaan ja siten ennakoimaan kohtauksen tuloa ja valmistautumaan oikea-aikaiseen hoitoon.Aura
Auraa on vain 10–15 %:lla migreeniä sairastavista. Tavallisimpia ovat näköön liittyvät aurat, esimerkiksi sahalaidat, kirkkaat valot, näkökenttäpuutokset tai näköhavaintojen koon vääristymät. Auroja voivat olla myös muun muassa puutumiset, voimattomuuden tunne raajoissa, puhehäiriöt, väsyminen tai jopa toispuoleinen ohimenevä halvaus. Aura ennakoi migreenikipua ja normaalisti se kestää enintään tunnin. Kipu voi alkaa myös auran aikana.Kipu ja sen liitännäiset
Pään migreenikipu on tavallisesti jyskyttävää, kohtalaista tai kovaa. Migreenikipu voi alkaa myös lihassärkynä niskasta tai suoraan toiselta puolelta päätä. Niskan lihassärky ei ole migreenin aiheuttaja, vaan osa migreenikohtausta.Särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Hoitamattomassa tai huonosti hoitoon reagoivassa kohtauksessa migreenikipu jakautuu kahteen vaiheeseen: Alussa kipu on kova ja sitä esiintyy ponnistuksessa, esimerkiksi portaita noustessa. Tämä johtuu kolmoishermon herkistymisestä (perifeerinen sensitaatio). Myöhemmin herkistyvät keskushermoston kipuradat (sentraalinen sensitaatio). Tämän voi tunnistaa niin sanotusta allodyniasta, jossa jollakin alueella, esimerkiksi päänahassa normaali kosketus muuttuu kipuaistimukseksi.
Kipuun liittyy usein autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattoman hermoston oireita, kuten pahoinvointia tai oksentamista, suoliston toiminnan lamaantumista, hikoilua, palelua ja verenpaineen ja pulssin muutoksia sekä harvinaisena ilmiönä silmien tai kasvojen punoitusta ja hikoilua tai kivun puoleisen sieraimen tukkoon menemistä. Kohtaus lamaannuttaa normaalin toiminnan, kuten työnteon tai liikunnan.
Migreeniin liittyy yleensä valo-, haju- tai kuuloherkkyys, jolloin tavallinen ärsyke koetaan tavallista voimakkaampana. Valo- ja ääniherkkyys kuuluvatkin migreenin diagnostisiin kriteereihin. Näiden lisäksi voi esiintyä pahoinvointia tai oksentelua, jotka jo yksinään riittävät täyttämään migreenin liitännäisoireiden kriteerit.
Jälkioireet
Kipua seuraa jälkioireiden vaihe. Tavallisia jälkioireita ovat jälleen mielialan vaihtelut, alakuloisuus, ylienergisyys tai väsymys ja kognitiiviset muutokset. Pää voi tuntua aralta ja niska jäykältä. Kokonaisuudessaan migreenikohtaus ennakko-oireiden alusta jälkioireiden loppuun voi kestää 5–6 vuorokautta. Migreenidiagnoosi voidaan antaa, jos aurattomia kohtauksia on ollut viisi tai aurallisia kaksi.Krooninen migreeni
Migreeni voi kroonistua eli muuttua jatkuvaksi kahdella tavalla. Tavallisin syy on migreenin kohtauslääkkeiden aiheuttama särkylääkepäänsärky ja toinen migreenin oma muuntuminen.Kroonisesta migreenistä/kroonisesta päivittäisestä päänsärystä puhutaan, kun päänsärkyä on enemmän kuin 15 päivänä kuukaudessa, näistä vähintään kahdeksana migreeni. Riskitekijöinä migreenin kroonistumiselle pidetään usein toistuvia tai pitkään jatkuvia migreenikohtauksia, kofeiinin liikakäyttöä, stressiä, masennusta, unihäiriöitä, ylipainoa, sekä lääkkeiden liikakäyttöä. Myös purennan häiriöt voivat olla päänsäryn kroonistumisen taustalla.
Kun migreeni muuttuu krooniseksi, kivussa tapahtuu muutoksia. Selvästi kohtauksellinen migreenikipu muuttuu jatkuvammaksi, samalla kuitenkin hiukan lievemmäksi. Aivojen kipuradat herkistyvät ja se tuo mukanaan lieveilmiöinä fibromyalgiaa, niska-hartiaseudun vaivoja tai masennusta. Jatkuva
tai usein toistuva kipu haittaa myös työssä ja koulussa selviytymistä ja rajoittaa sosiaalisia suhteita.
Kroonista migreeniä hoidetaan kartoittamalla ja mahdollisuuksien mukaan eliminoimalla sen syitä sekä suunnittelemalla toimivampi lääkitys. Kroonisen migreenin hoitoon on virallisesti rekisteröity yksi valmiste, botuliinitoksiini.
Migreenin kroonistuessa on apua syytä hakea neurologian erikoislääkäriltä. Kivunhoitoon erikoistuneen psykologin kanssa voi keskustella kivun kanssa elämisestä ja sen vaikutuksista työ-, perhe- tai ystävyyssuhteisiin. On hyvä saada apua myös siihen, miten voi jaksaa kivun ja sen liitännäisoireiden, kuten ahdistuksen, alavireisyyden, väsymyksen ja turhautuneisuuden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti