Mieliala

Masennus

Omat kokemukset

Masennus on kulkenut mukana elämässäni todella pitkään. Välillä vakavana ja välillä lievänä, mutta se on muuttanut elämääni todella paljon. Olen taistellut henkisesti itseni kanssa todella monta vuotta ja muutamaan otteeseen olen kerännyt itseni kasaan miljoonista palasista. Pohjalta takaisin pinnalle ponnistaminen saattaa joskus tuntua täysin mahdottomalta, mutta kerättyään tarpeeksi rohkeutta ja omaa tahtoa se on mahdollista. Nykyään pystyn jo katsomaan taaksepäin kulkemaani matkaa ja olemaan ylpeä tekemästäni työstä. Helppoa se ei ole ollut ja välillä tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta, mutta tässä sitä ollaan vahvempana, kuin koskaan.

Masennuksen syövereissä ollessani, en nähnyt elämässä mitään hyvää. Mikään ei tuntunut miltään ja lääkkeet tekivät olon todella tunteettomaksi. En juurikaan välittänyt mistään, mutta peilasin itseäni muiden kommenteista ja mielipiteistä. Yritin vain olla muille mieliksi, mutta unohdin omat tarpeeni.  Minäkuvani oli aivan väärä ja vääristynyt. Pahimpina aikoina ajattelin jopa päivieni päättämistä ja suunnittelin keinoja, miten tämän toteuttaisin. Peitin kaiken tuskan ja ahdistuksen hymyn taakse, enkä näyttänyt tunteitani kenellekkään. Edes läheisimmät ihmiset ympärilläni eivät huomanneet, kuinka huonosti henkisesti voin. Kadotin itseni tuohon negatiivisuuden pilveen, enkä löytänyt vuosiin minkäänlaista ulospääsyä. Onneksi ymmärsin hakea apua. Pikkuhiljaa opin puhumaan tunteistani paremin ja aloin tunnistaa eri tunteita ja niiden taustoja. Aloin ymmärtää itseäni paremmin ja terapia tuntui tepsivän. Suurimman askeleen otin, kun päätin lopettaa kaikki lääkkeet, joista ei ollut minulle muuta kuin haittaa. Päätin tuolloin tehdä tselleni paremman elämän ja tuosta päätöksestä se kaikki sitten lähti. Kun ymmärsin, ettei kukaan voi tehdä työtä puolestani ja kaikki on itsestäni kiinni, aloin pikkuhiljaa menemään kohti parempaa elämää. Yksi pieni askel kerrallaan.

Matka tähän pisteeseen on ollut todella pitkä ja vaatinut todella paljon. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja tiedän näiden kokemusten vain tehneen minusta vahvemman. Toivon koko sydämeni pohjasta, ettei kukaan jäisi näiden tunteiden kanssa yksin. Apua on tarjolla, kun sitä vain osaa hakea ja pyytää. Ei ole häpeä myöntää tarvitsevansa apua, se on vain merkki vahvuudesta.



(Seuraavst tiedot on kopioitu:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/Pages/F32-33.aspx )

Masennustila

Masennustila on useista eri oireista koostuva häiriö, joista yksi on masentunut mieliala. Suru tai masentunut mieliala ovat normaaleja reaktiota menetykseen. Kun mukana on tiettyjä muita oireita, ja kun oireet jatkuvat riittävän kauan, kyseessä on masennustila.

Masennustilalle tyypillisiä oireita ovat masentuneen mielialan ohella esiintyvät mielihyväntunteiden voimakas lasku, yleensä kiinnostuksen häviäminen asioista, keskittymiskyvyttömyys, päättämättömyys, muistivaikeudet, alemmuuden ja arvottomuuden tunteet, korostuneet syyllisyydentunteet, toivottomuuden tunteet, ajatusten keskittyminen kuolemaan ja itsetuhoon, univaikeudet, ruokahaluttomuus ja henkinen ja fyysinen hidastuminen tai kiihtymys. Kaikilla masennustilasta kärsivillä ei esiinny kaikkia ylläkuvattuja oireita, mutta masennustilan diagnoosi edellyttää usean oireen samanaikaista esiintymistä yli kahden viikon ajan.
Joskus masennustilaan voi myös liittyä liikaunisuutta ja ruokahalun lisääntyminen. Mikäli masennustila on hyvin vaikea-asteinen, voi myös todellisuudentaju häiriintyä, mikä yleensä ilmenee erilaisina sisällöltään voimakkaan synkkinä harhaluuloina. Epämääräiset ruumiilliset kiputilat ja vaivat joille ei ole fyysistä syytä ovat tavallisia.
Masennustila muuttaa ihmisen suhdetta ympäristöönsä: masentunut lamaantuu ja eristäytyy normaaleista elämänkuvioistaan. Useimmiten masennus haittaa ihmissuhteita, perhe-elämää ja työntekoa. Vakavasti masentunut tarvitsee lääketieteellistä apua.
Joskus masentuneisuutta ilmenee korostetusti pimeänä vuodenaikana, eikä juuri lainkaan muulloin. Tällöin puhutaan kaamosmasennuksesta. Kaamosmasennus on harvoin kovin vaikea-asteista, mutta siitä kärsivän elämää alakuloisuus, väsymys, lisääntynyt unentarve ja ruokahalun lisääntyminen haittaavat.
Masennus voi puhjeta missä iässä tai elämänvaiheessa tahansa. Eniten vakavaa masennusta sairastetaan keski-iässä. Naisilla masennus on kaksi kertaa miehiä yleisempää. Joka viidennellä suomalaisella on vaara sairastua masennukseen elämänsä aikana. Masennustila alkaa tyypillisesti vaikeiden elämäntapahtumien ja menetysten yhteydessä, mutta se voi myös alkaa tavanomaisessakin elämänvaiheessa. Joillakin on masennukseen perinnöllistä taipumusta. Myös varhaislapsuuden vahingolliset kokemukset – erityisesti erot ja menetykset - voivat todennäköisesti aiheuttaa masennusalttiutta.

Hoito

Masennustilaa voidaan hoitaa useilla eri tavoilla. Päähoitolinjat ovat biologiset ja psykologiset hoidot. Biologisia hoitoja ovat lääkehoito, kirkasvalohoito ja nukutuksessa annettava sähköhoito. Psykologisia hoitoja taas ovat psykoterapiat. Menetelmiä voidaan yhdistellä tai niitä voidaan käyttää yksinään. Hoitomuodon valintaa ohjaavat sekä masennuksen vaikeusaste että eri hoitomuotojen saatavuus.
Masennuslääkkeet auttavat yleensä hyvin keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta kärsiviä potilaita. Viime vuosina markkinoille on tullut useita tehokkaita masennuslääkkeitä, joilla on vähän sivuvaikutuksia. Kaamosmasennusta voidaan tehokkaasti hoitaa ja ehkäistä kirkasvalohoidolla ja liikunnalla. Vaikeimmissa masennustiloissa voidaan käyttää myös aivojen sähköhoitoa, jota annetaan yleisanestesiassa (eli nukutuksessa).
Masennustilojen hoidossa käytetään myös psykologisia hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja nettiterapiaa. Psykoterapioista eniten näyttöä masennuksen hoidossa on ns. kognitiivispohjaisilla psykoterapioilla. Psykoterapiat auttavat yleensä lievistä ja keskivaikeista masennustiloista kärsiviä, mikäli masentunut on terapiaan riittävän motivoitunut.
Masennustilojen hoito alkaa terveyskeskuksista, joissa suurin osa potilaista toipuu lääkehoidolla, sekä tarjolla olevilla lyhyillä terapeuttisilla keskusteluilla. Mikäli tämä ei riitä, potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa on käytettävissä laaja kirjo psykoterapioita, monimutkaisempia lääkehoitoja, sekä sähköhoito.

Katso masennuksesta ja sen hoidettavuudesta video "Minulla oli musta koira, sen nimi oli masennus" (WHO, käännös Suomen Mielenterveysseura).