Pala hiljaisuutta arjessani.

Vapaapäiväni aamuna, avaan silmäni ja venyttelen. Käyn hitaasti läpi kehoni jokaisen lihaksen ja huokaisen syvään. Hymyilen ja tunnen silkkisen yöpukuni pitsisen reunan vatsallani. Tunnustelen pehmeää lakanaa ja peiton reunaa jaloillani. Tiedän ettei minun ole kiire minnekkään. Nousen ja laitan kahvin tippumaan. Pesen hampaani ja kasvoni. Näen peilissä nuo lempeät kasvot, tuijottamassa minua takaisin ja hymyilen. Tunnen kahvin tuoksun nenässäni ja kaadan kahvin lempimukiini. Vedän aamutakin ylleni ja tunnen sen tuoman lämmön ihollani. Istahdan parvekkeeni nojatuoliin ja ihastelen, kuinka aamuaurinko heijastaa vesipisaroista pervekkeeni ikkunoissa. Huomaan aamuni olevan täydellinen. Ei ole murheita eikä huolia.
Petaan sänkyni ja asettelen tyynyt kauniisti päiväpeiton päälle. Laitan Spotifystä lempimusiikkiani ja laitan itselleni kauniin aamiaisen. Puristan tuoreista appelsiineista mehua kauniiseen lasiin. Teen kauniin voileivän ja kaadan jugurtin lasiseen kulhoon. Katan pöydän kauniiksi ja nautin aamiaseni ihanan tunnelman vallitessa ympärilläni.
Tiskaan astiat ja laitan ne kaappiin kuivumaan. Avaan keittiön ikkunan ja raikas ilma virtaa ohitseni huoneeseen. Laitan pyykit koneeseen ja koneen pyörimään. Istahdan sohvalle ja juon vielä toisen kupillisen kahvia. Huomaan kuinka kaikki ympärilläni näyttää paljon kauniimmalta ja jokainen huoneen yksityiskohta tuo mieleeni erilaisia muistoja. Annan mieleni vaellella menneen, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, villinä ja vapaana. Ajatukseni puhaltavat vaihdellen suuntaansa edestakaisin. Yhtäkkiä havahdun ja huomaan tunnin kuluneen, niin etten sitä huomannutkaan.
Nousen ja huuhtelen kahvikuppini. Haen pyykit pesukoneesta ja asettelen ne kuivumaan telineelle. En tiedä mitään yhtä ihanaa tuoksua, kuin puhtaan pyykin tuoksu.
Huomaan pian päivän vaihtuvan pikkuhiljaa illaksi. Kotiaskareeni ovat vieneet päiväni mennessään ja nyt saan rauhoittua nauttimaan illastani. Sytytän kynttilöitä, kaadan lasillisen viiniä ja istahdan pöydän ääreen nauttimaan laittamastani ruuasta. Kaikki on ollut tänään täydellistä. Lohi on ehkä hieman liian suolaista, mutta se ei minua haittaa. Siirryn lasini kanssa parvekkeelle ja sytytän lyhtyihin kynttilät. Tunnelma on niin ihanan rauhallinen ja toivoisin sen kestävän ikuisuudes. Ilta-aurinko laskee kauniisti horisonttiin ja päätän tuossa hetkessä, että teen itselleni rentouttavan kasvonaamion. Nyt vain nautin olostani ja katson jonkun ihanan elokuvan.

Öinen meri

Hiljaisuus

Uneton yö, meri ja pauhaava tuuli. Laituria keinuttavat aallot ja hiljaisuus meren yllä. Se paikka, missä tuntee itsensä niin pieneksi. Luonto näyttää voimiaan ja tuuli puhaltaa niin, että meinaa itse pudota laiturinnokasta. On hienoa nähdä, kuinka tuuli painaa merenpintaa niin, että tuon puuskan saattaa nähdä liikkuvan tumman veden pinnalla. Suoraan kohti, huimaa vauhtia tuleva tuulenpuuska, nostaa vesipisaroita tullessaan ja paiskautuu suoraan vasten kehoa. Valtavat voimat jylläävät merellä, eikä sitä tahdo ymmärtää todeksi. Kaikki huolet ja murheet, ovat tipotiessään, eikä huomisesta ole murhetta. Siinä saa vain olla ja antaa luonnon viedä mennessään aivan toisiin ajatuksiin.

Ympärillä tuntuu tapahtuvan niin valtavan uskomattomia asioita, että kaikki ajatukset hiljenevät. Tuulen tuiverrus ja aaltojen kohina, ovat ainoat äänet ympärillä, eikä kukaan ole keskeyttämässä tuota rauhallisuutta sisimmässä. Tunti vaihtuu toiseen, eikä ole kiire minnekkään. On vain tuuli, meri ja hiljaisuus.

Kauneus

Muista Olet kaunis!

Vanhan sanonnan mukaan, kauneus on katsojan silmissä. Se miten näemme itsemme ja muut ympärillämme, kertoo paljon meistä itsestämme. Monesti katsomme vain ulkokuorta ja unohdamme sisäisen kauneuden kokonaan. Toinen ajattelee aina vain itseään, eikä koskaan huomaa muita ihmisiä ympärillään. Kun taas toinen unohtaa itsensä kokonaan, eikä kestä katsoa sivusta toisten alakuloisuutta. Ei se kauneus ole pelkkää ulkokuorta ja vaatetusta, se on paljon muutakin.

Sisimpään...

Se mitä kukaan ei ulospäin näe. Se mitä emme välttämättä edes itse tiedä itsestämme. Se kuinka toimimme ja kuinka kohtelemme muita ympärillämme. Se miten huomioimme ympäristömme ja kaiken elävän sen sisällä. Se mitä olemme ulkokuoremme alla.

Tämä kaikki ja paljon muuta kätkeytyy sinne, minne kukaan kauempaa katsonut ei saata  nähdä. Mistä tiedämme, onko toisen sydän sysimusta, vitivalkoinen vai harmaa, vai onko sydäntä ollenkaan?

On mahdotonta tietää, pelkän ulkokuoren perusteella, minkälainen ihminen edessämme seisoo. Vain tutustumalla toiseen paremmin, saattaa nähdä toisen todellisen kauneuden ja sisäisen ihmeen. Pelkästään jo toista silmiin katsomalla, saattaa huomata tuon värien yhdistelmän, joka peilaa meille sielumme värit.

Hetken hiljaisuus...

Kaiken tämän arjen pyörityksen ja myllerryksen keskellä, on hyvä antaa itselleen pieni hengähdystauko. Kiireellisten ihmisten ja liikenteen seasta, on vain päästävä hetkeksi nauttimaan luonnosta ja puhtaasta ilmasta.


Pirteä pakkanen nipistelee poskia ja pieni tuulen henkäys saa lumen tippumaan oksalta. Aurinko saa hangen hohtamaan timanttien lailla ja kaikki ympärillä on vain satumaisen kaunista. Tuo luonnon tuoma mielenrauha ja meluttomuus, saa kaikki huolet ja murheet tuntuaan niin mitättömiltä. Kaikki se kiire ja arjen askareet, eivät tunnu lainkaan raskailta kun saa vain olla hetken hiljaa. Kun oikein tarkkaan pysähtyy kuuntelemaan, voi kuulla linnun lentävän puiden lomassa ja sen istahtavan oksalle. Hangessa voi nähdä muiden metsän eläinten jälkiä, kuten jäniksen tai hirven. Niiden elämää, kun jää hetkeksi pohtimaan ja sitä kuinka kauniissa ympäristössä ne kulkevat, unohtaa helposti omat murheensa ja arkensa kiireet.