Kipu valvottaa.
Joskus on vaikeeaa myöntää itselleen, ettei ole enää täysin terve ja monien läheistenkin on sitä vaikea käsittää. On helpompaa peitellä totuutta hymyllä, kuin kertoa sitä läheisilleen tai ylipäätään kenellekään. Kuinka kertoa rakkailleen, ettei öisin saa unta ja päivät lipuvat ohitse usvan keskellä. On vaikeaa saada muilta ymmärrystä, kun he eivät tiedä miltä elämä jatkuvan kivun kanssa tuntuu. Kivun tunne on aina todellinen, mutta sen aiheuttaja ei aina olekkaan ihan niin helposti selitettävissä.
Joskus yöt tuntuvat todella pitkiltä ja tuskaisilta. Kun kipu pitää hereillä eikä anna rauhaa, on parempi nousta sängystä ja keksiä mielelle muuta tekemistä. Musiikki ja oman mielen kehittäminen voivat auttaa, vaikka eivät kipua täysin poistaisikkaan. On vain löydettävä itselleen sopivat keinot selviytyä arjestaan kivun kanssa. Jokainen päivä voi tuntua opettelulta ja ponnistelulta, mutta se miten itse siihen suhtautuu voi muuttaa elämän joko sietämättömäksi tai seikkailuksi.
Elämä ei aina tunnu reilulta ja monta kertaa sitä miettii, miksi juuri itselle on käynyt tällainen epäonni. Sitä ei silti parane liikaa miettiä ja analysoida. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja on vain päätettävä miten itse tahtoo elää elämäänsä eteenpäin. Positiivinen asenne auttaa jaksamaan paremmin, mutta sekään ei tule aivan itsestään. Helpompaa on vajota synkkyyteen, kun se ruokkii itse itseään. Harjoittelu tekee kai mestarin tässäkin asiassa. Kun joka päivä etsii ympäriltään niitä pieniä ilon aiheita, voi jonkin ajan kuluttua huomata, että on alkanut ajattelemaan elämäänsä paljon kirkkaammassa valossa.
Läheisten tuki ja ymmärretyksi tuleminen ovat todella tärkeitä asioita meille jokaiselle. Kun on joku kenelle purkaa mieltään ja sydäntään, voi päiviäänkin jatkaa kevyemmin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti