sunnuntai 6. elokuuta 2017

Uneni kaunein.

Oma maailmani.

Se on minun unelmani, minun salaisuuteni. Se on minun turvapaikkani, minun piilopaikkani. Se on se maailma, minne karkaan, kun arki on raskasta ja seinät kaatuvat niskaani. Se on minun uneni.
Tunnen lämpimän hiekan, kuulen aaltojen kohinan ja meren tuoksu saa silmäni avautumaan. Kuinka kauniisti aurinko laskeutuu horisonttiin ja kuinka se maalaa taivaan väreillään. En saata edes sanoin kuvailla tuota kauneutta ja tuota tuntemaani rauhaa sisimmässäni.


Unesta toiseen...

Suljen silmäni ja mieleni kuvat maalaavat minulle maisemaa. Näen pienen linnun ja auringonlaskun. Istahdan kalliolle ja annan mieleni lentää tuon linnun mukana ulos merelle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti