Uneni kaunein.

Oma maailmani.

Se on minun unelmani, minun salaisuuteni. Se on minun turvapaikkani, minun piilopaikkani. Se on se maailma, minne karkaan, kun arki on raskasta ja seinät kaatuvat niskaani. Se on minun uneni.
Tunnen lämpimän hiekan, kuulen aaltojen kohinan ja meren tuoksu saa silmäni avautumaan. Kuinka kauniisti aurinko laskeutuu horisonttiin ja kuinka se maalaa taivaan väreillään. En saata edes sanoin kuvailla tuota kauneutta ja tuota tuntemaani rauhaa sisimmässäni.

Unesta toiseen...

Suljen silmäni ja mieleni kuvat maalaavat minulle maisemaa. Näen pienen linnun ja auringonlaskun. Istahdan kalliolle ja annan mieleni lentää tuon linnun mukana ulos merelle.

Kohti aikuisuutta

Lapsesta aikuiseksi

Minkälaisena näkee maailman pieni ihminen ja kuinka se näkemys ajan mittaan muuttuukaan. Kuinka niin suuri maailma voi muuttua niin pieneksi, vuosien vieriessä. Miten kaikki niin selkeä ja yksinkertainen vanhetessa vaikeutuu. Lapsen haaveet lakaistaan maton alle ja tilalle tulevat aikuisen toiveet ja erilaiset haaveet. Pienen ihmisen miekikuvitus ja seikkailut haihtuvat ilmaan, eikä noita seikkailuja enää vanhempana niin selkeinä muista. Leikit ja seikkailut vaihtuvat arkeen, työhon ja laskupinoihin. Kuinka niin huoleton ja onnellinen lapsuus pian vaihtuukin arkeen, uraan ja selviytymiseen. Pikkuhiljaa elämä vuosien mittaan mutkistuu.

Kuinka tämä maailma meitä muovaakaan. Kuinka niin pienistä ihmisistä kasvaa presidenttejä, lentäjiä, keksijöitä ja sotilaita. Kuinka paljon historia ja muistot meitä opettavatkaan, emme silti koskaan ole oppineet tarpeeksi. Pienenä oppimamme kulkee mukanamme aina tuleville sukupolville asti ja voimme vain toivoa, että he oppivat virheistämme. Kunpa olisimme yhtä iloisia ja onnellisia, kuin joskus lapsena, kun kaikki oli kaunista ja jännittävää.