Uneni kaunein.

Oma maailmani.

Se on minun unelmani, minun salaisuuteni. Se on minun turvapaikkani, minun piilopaikkani. Se on se maailma, minne karkaan, kun arki on raskasta ja seinät kaatuvat niskaani. Se on minun uneni.
Tunnen lämpimän hiekan, kuulen aaltojen kohinan ja meren tuoksu saa silmäni avautumaan. Kuinka kauniisti aurinko laskeutuu horisonttiin ja kuinka se maalaa taivaan väreillään. En saata edes sanoin kuvailla tuota kauneutta ja tuota tuntemaani rauhaa sisimmässäni.

Unesta toiseen...

Suljen silmäni ja mieleni kuvat maalaavat minulle maisemaa. Näen pienen linnun ja auringonlaskun. Istahdan kalliolle ja annan mieleni lentää tuon linnun mukana ulos merelle.

Kohti aikuisuutta

Lapsesta aikuiseksi

Minkälaisena näkee maailman pieni ihminen ja kuinka se näkemys ajan mittaan muuttuukaan. Kuinka niin suuri maailma voi muuttua niin pieneksi, vuosien vieriessä. Miten kaikki niin selkeä ja yksinkertainen vanhetessa vaikeutuu. Lapsen haaveet lakaistaan maton alle ja tilalle tulevat aikuisen toiveet ja erilaiset haaveet. Pienen ihmisen miekikuvitus ja seikkailut haihtuvat ilmaan, eikä noita seikkailuja enää vanhempana niin selkeinä muista. Leikit ja seikkailut vaihtuvat arkeen, työhon ja laskupinoihin. Kuinka niin huoleton ja onnellinen lapsuus pian vaihtuukin arkeen, uraan ja selviytymiseen. Pikkuhiljaa elämä vuosien mittaan mutkistuu.

Kuinka tämä maailma meitä muovaakaan. Kuinka niin pienistä ihmisistä kasvaa presidenttejä, lentäjiä, keksijöitä ja sotilaita. Kuinka paljon historia ja muistot meitä opettavatkaan, emme silti koskaan ole oppineet tarpeeksi. Pienenä oppimamme kulkee mukanamme aina tuleville sukupolville asti ja voimme vain toivoa, että he oppivat virheistämme. Kunpa olisimme yhtä iloisia ja onnellisia, kuin joskus lapsena, kun kaikki oli kaunista ja jännittävää.

Uneton yö

Valvon

Mikä estää minua nukkumasta? Varpaani palelevat ja laitan villasukat niitä lämmittämään. Lakanat tuntuvat ihanan pehmeiltä ihoani vasten, eikä huoneessa ole valoa. Kaiken pitäisi olla kohdillaan, mutten saa unta.

Pyörin, enkä tunnu löytävän lainkaan hyvää asentoa. Jalkani tuntuvat olevan liekeissä ja heitän villasukat lattialle. Peitto tuntuu liian kuumalta, mutta ilman sitä on liian kylmä. Tyyny on muhkurainen ja vaihdan sen toiseen, mutta sekin tuntuu huonolta. Pääni alkaa täyttyä kaikenlaisilla ajatuksilla. Laitan kuulokkeet korviini ja musiikki saa kaiken hiljentymään. Enää en kuule muuta, kuin nuo rauhoittavat sävelet ja luonnon äänet. Soittolista loppuu, enkä ole vieläkään nukahtanut.

Tiedän, että aamulla on aikainen herätys, mutta jos en nuku lainkaan ei tarvitse herätäkkään. Tämä ei silti ole ensimmäinen valvomani yö, eikä mitenkään muutenkaan uusi asia. Tiedän myös etten ole ainoa, joka valvoo ja nukkuu muutenkin huonosti. Jokatapauksessa suuri osa meistä yövalvojista lähtee huononkin yön jälkeen töihin. Eikä kukaan edes huomaa, että takana on jo kolmas perättäinen valvottu yö.

Unen tärkeydestä ihmiselle voisi kirjoittaa niin kauan, kuin henki pihisee. Sitä en nyt kuitenkaan tee. Ja siitä, mikä tämän unettomuuden, kenellekkin aiheuttaa, on tarina aivan erikseen. Jokatapauksessa tieto siitä, että joku viettää tämän yön valvoen aivan kuten minäkin, on toisaalta todella lohduttava ajatus. Joku ymmärtää, kuinka raskaalta työpäivät huonojen unien jälkeen tuntuvat. On vain löydettävä omat keinot arjessa selviytymiselle ja parempien unien löytämiselle.

Toivotaan ensiyöstä parempaa.

Hyvää yötä ja kauniita unia jokaiselle.